Hän syntyi suklaamunasta
hän varttui, kasvoi karkkikaupassa
hän on hymyilevä pullapitkomies
täynnä rusinoita, otsassa voisilmä
Hän kuuntelee tätäkin
vatsa täynnä, poltellen sikaria
hän etsii jotain katseellaan;
seinä
seinä
seinä
seinä
Kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan!
Hän on uloskannettu elämä,
hän itkee yksin korpikuusen alla
hän on unohdettu lapsi
leikkii legoilla lattialla
Kerää palasia, jotka isä levitti,
jotka äiti imuroi
hän tahtoo ulos huoneestaan;
seinä
seinä
seinä
seinä
Sairaalan käytävän viiltävät valot
sinun puolestasi vuodatettu
Kostean mullan hiljaisuus
sinun edestäsi annettu
Routa Ei Lopu