Minä sinua vaan (Vain elämää kausi 7)

Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
Entä jos sen voima niin vain vähenee
En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
Enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joku päivä sinä enää et
Sittenkin ois mulla selvät sävelet
Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
Minä tiedän että sua ainiaan
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan
Ja jos joskus syliin mustan maan
Mä sua joudun kantamaan
Niin minä sinua vaan
Hukkasin aamu-keskiyöllä vähän ahistaa
Mä haluun soittaa sulle vaikka ei oo asiaa
Miten menee ompa hitonmoinen ikävä
Mä tarviin sua niinkuin lapsi tarvii äitiä
Ah mikä tän saikaan aikaan
Mä oon valmis sunkaa vaikka asuntolainaan
Oon paljon poissa mutta ikinä en koditon
Siel missä sä oot sielä mun koti on
Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
Niin minä sinua vaan
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
Minä sinua vaan
Minä sinua vaan