Rakkauslaulu (Vain Elämää Kausi 9)

Et oo koskaan sanonu mulle rakas.
Et oo koskaan sanonu että sä välität.
Sä tiedät että mä tykkään susta
ja ihan millon vaan mun luokse sä tulla saat.
Voin tehä sulle kolon tohon viereen,
mut tiiän et, jos jotain alan suunnittelee se menee vaan
salettiin pieleen, draaman laki mikä lienee.
Oon kuvitellu valmiiks neljäsataakaksyt kertaa sen painanu mielee
miten mä oisin, keittäisin teetä,
sa noisin älä saa rakkoa kieleen,
ja sit sä naurausit
ja sit sä tajuisit että mä olisin sulle oikeestaan just täydellinen.
Tai sit sä nauraisit ja sit sä tajuisit, kuinka nolo mä oon.
Ja mä luulin löytäneeni oman mussukan.
Sulle korvaan kuiskasin mun rakkaimpain.
Sä sanoit mulle hei,
Mikko ystäväin ja ja katoit mua silmiin ja näytit näin.
Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu
Ei tää ollutkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu
Oon yksin.
Ammuin päähän itteeni. hernepyssyllä,
mut sä et kuollu mukaan vaan sanoit muutan syksyllä
Alle palmujen, aneluun mä almujen,
seisoin yksin dösärillä niinku Janos Valmunen.
Sä väsyit kylpyhuoneeseen, mä sammuin vessaan.
Tein sust laulun telkkariin, nyt sillä kai sua testaan.
Et muistatsä ees mua, mul on yhä sama kipinä,
biisist tuli platinaa mut sua mä en saanu ikinä.
Et ees koskaan sanonu mulle pahasti, vaan hyvästi.
Eikä silleen oikeesti koskaan riideltykään.
Mä haluaisin olla sulle enemmän,
ja ihan millon vaan mun luokse sä tulla saat, ei vittu miten nolo mä oon.
Kun mä luulin löytäneeni oman mussukan.
Sulle korvaan kuiskasin mun rakkaimpain.
Sä sanoit mulle hei Mikko ystäväin,
ja ja ja katoit mua silmiin ja näytit näin, näytit näin
Ei tää ollukkaan, ei tää ollutkaan, se rakkauslaulu.
Ei tää ollukkaan, ei tää ollutkaan. se rakkauslaulu.
Oon yksin.(Ei tää ollukkaan, Ei tää ollukkaan)